Tältä näyttää ihminen joka käy terapiassa
InsideOut Therapyn vastaanoton aulassa on iso lasipurkki, jossa on vaaleanpunaisia ja keltaisia pinssejä. Niissä lukee teksti “Tältä näyttää ihminen joka käy terapiassa”. Seuraan joka aamu, kuinka pinssit hupenevat purkista, kohta sitä pitää täyttää. Olemme saaneet lukuisia viestejä, joissa kysytään mistä noita pinssejä oikein saa. “Kyllä, saa tulla hakemaan vaikka et olisi meidän terapia-asiakkaamme” ja “kyllä, tottakai saat ottaa kaverille kanssa.”
Kuukausi sitten, Maailman mielenterveyspäivänä 10.10, halusimme omalta osaltamme lisätä keskustelua siitä, että terapiassa käymistä ei tarvitse hävetä - päinvastoin, sehän on hienoa ja kunnioitettavaa! Mitä avoimemmin terapiasta puhutaan ääneen, sitä enemmän se madaltaa muillekin kynnystä puhua ääneen huolista ja hakeutua juttelemaan ammattilaisen kanssa. Pärjäämisen kulttuuri ei aina kannusta sanomaan ääneen, että olen väsynyt, uupunut ja en pärjää juuri nyt yksin. Siksikin jokainen terapiaan rohkaiseva tarina on tärkeä.
No miltä sitten näyttää ihminen joka käy terapiassa? Ihan tavalliselta. Joskus vaikkapa mietteliäältä, surulliselta, innostuneelta, oivaltaneelta, pelokkaalta, riemukkaalta, ahdistuneelta, hämmentyneeltä, iloiselta, väsyneeltä tai onnelliselta. Ja ainakin yksi asia taitaa yhdistää ihan kaikkia - kaikilla on jokin muutostoive. Jonkin täytyy muuttua, että voin voida hyvin ja elää itseni näköisempää elämää.
Terapiassa käyviä ihmisiä yhdistää oikeastaan aika monikin asia muutostoiveen lisäksi. Halu tulla nähdyksi ja kuulluksi. Halu oppia ja kasvaa. Halu voida paremmin. Näiden toiveiden vaikutukset rajoittuvat harvoin myöskään ihmiseen itseensä, sillä hyvinvoinnin ihana juttu on se, että sillä on taipumus valua kanssaihmistenkin laariin. Äidin hyvinvointi on hyvinvointia myös lapselle. Puolison hyvinvoinnista saa osansa myös suhteen toinen osapuoli. Hyvällä on taipumus kumuloitua - sama logiikka pätee toki myös pahoinvointiin.
“Tältä näyttää ihminen joka käy terapiassa” alkoi InsideOut Therapyn kampanjana, mutta se tulikin jäädäkseen. Tarinoiden jakaminen ei ole tärkeää ja arvokasta vain Maailman mielenterveyspäivänä, vaan ihan jokaisena päivänä. Emme voi koskaan tietää, vaikka pieni keltainen pinssi olkalaukun läpässä olisi jollekin ihmiselle se viimeinen, rohkaiseva kannustin hakeutua itsekin terapiaan.
Teksti: Outi Glasberg
