“Entäpä jos kaikki meneekin ihan hyvin?”

“Entäpä jos kaikki meneekin ihan hyvin?”

Olemme aika taipuvaisia huoliajatteluun. Tunnistat ehkä itsesi sellaisesta kuviosta, jossa jokin huoli valtaa mielesi, mielikuvitus lisää vettä myllyyn, kroppa reagoi kiihtyvällä sydämentykytyksellä ja pieni tuskanhikikin voi nousta otsalle. Mieli on onnistunut huijaamaan kehonkin mukaan huoliajatukseen, ja keho ei osaa erottaa mikä osa ajatuksista on totta, ja mikä on mielikuvituksen tuottamaa lisää.

Tällaisessa tilanteessa olisi ensiarvoisen tärkeää tiedostaa keinoja, joilla saa itsensä nykäistyä ulos huoliajatuksen pyörteestä. Hankalaksi tämän tekee se, että joskus olemme jopa niin tottuneita huoliajatuksiimme, että emme huomaa millainen kuvio tässä tapahtuu. Onneksi aina voi oppia tunnistamaan tällaisia hetkiä, ja tällainen mahdollisuus aukeaa aina silloin kun saamme itsemme kiinni siitä, että olemme “menneet tiloihin.”

Sain kokea itse tällaisen hetken omassa terapiassani. Olin huolissani eräästä asiasta, enkä oikein ymmärtänyt, että olin itse kuvitellut tilanteeseen niin paljon elementtejä, että tarina olikin jo muuttanut muotoaan - eikä ainakaan hyvään suuntaan. Terapeuttini kuunteli tarinaani ja pysäytti minut kysymyksellä: “Oletkos edes miettinyt sellaista mahdollisuutta, että ehkä kaikki meneekin ihan hyvin?”

Huoliajatukseni ketju katkesi saman tien. Ja nyt haluan laittaa hyvän kiertämään. Kokeilepa kysyä tuo kysymys itseltäsi seuraavan kerran, kun ajatukset lähtevät lapasesta. Saattaa nimittäin olla, että kaikki meneekin ihan hyvin.

Outi Glasberg