Mitä yhteistä on tunnetaidoilla ja pyörällä ajamisen taidolla?

Lopeta jo kaatuileminen, iso lapsi! Kyllä sun nyt pitäisi jo osata ajaa pyörällä, olet jo 6 vuotias! Mitä sä nyt taas kaaduit? Etkö ikinä opi? 

Tällaisia lauseita tuskin kuulee sanottavan lapselle, joka harjoittelee pyörällä ajamisen taitoa. Lauseissa on kuitenkin tuttua sävyä ja olet varmaan kuullut vastaavia esimerkiksi lapsen tunnepuuskien yhteydessä? 

Lapsen opetellessa ajamaan pyörällä aikuisille riittää usein kärsivällisyyttä, ymmärrystä, halua tukea ja auttaa lasta oppimaan tärkeäksi koettu taito. Ennen kaikkea aikuisilla on ymmärrystä siitä, että pyörällä ajamisen taitoa ei voi oppia ilman apua ja harjoittelussa halutaan auttaa. Taidon oppiminen koetaan sitten usein yhteisen juhlinnan aiheeksi. 

Tunnetaidot ovat taitoja siinä missä pyörällä ajaminenkin. Emme synny maailmaan taito mukanamme. Voimme kuitenkin oppia tunnetaitoja  saadessamme tukea, ohjaamista, mallintamista, kannustusta, vierellä kulkemista sekä luottoa siihen, että kaatuessamme meidät autetaan takaisin pystyyn, lohdutetaan ja tuetaan yhä uudelleen kohti taidon oppimista. Ja tietysti myös kehutaan ja huomataan onnistumiset.

Tunteiden itsesäätelyn taito kehittyy pitkälle aikuisuuteen, jopa 25- vuotiaaksi asti. Lapsi toisin sanoen tarvitsee tukea tunteiden säätelyyn ja niin sanottua kanssasäätelyä aikuiselta vielä pitkän aikaa pikkulapsiajan jälkeenkin. Lapsen stressin säätelyjärjestelmä on vielä keskeneräinen ja lapsi tarvitsee rinnalleen kanssasäätelijää oppiakseen toimimaan itsensä kanssa vaikeissakin tilanteissa. Tämä usein unohtuu meiltä aikuisilta ja odotamme lapselta sellaisia taitoja, joihin hän ei vielä kehityksellisesti ole valmis ja petymme tai turhaudumme hänen toimiessaan vastoin odotuksiamme.  Lapsi tarvitsee rinnalleen kanssasäätelijän eli aikuisen, joka auttaa hänet takaisin raiteilleen sisäisen tunnemyrskyn tilasta. Mikäli kanssasäätelijää ei ole tai lapsi ei saa tunnekuohuunsa aikuisen apua, hän on altis toimimaan ainoastaan tunnekuohun ohjaamana tilanteissa, jotka ovat esimerkiksi uusia ja yllättäviä. 

Mitä jos seuraavan kerran lapsen tunnekuohun nostaessa päätään sanoisimmekin lapselle esimerkiksi näin. Ymmärrän, että harmittaa, itkettää ja suututtaa. Olet varmasti jo tosi väsynyt päivästä. Haluaisitko tulla syliin?  Auttaisiko se? 

Tunnetaitoja opitaan ennen kaikkea vuorovaikutuksessa ollessamme yhteydessä toisiimme. Lapset tarvitsevat tunteiden säätelyyn aikuisen apua, tukea ja esimerkkiä - aivan kuten pyörällä ajamiseen. 

Aino Viitanen

Previous
Previous

Mindfulness terapiatyön tukena

Next
Next

Mee terapiaan!